Tältä kesältä senioreiden kilpailukausi on paketissa. Toki päätöskisaan ja viimeisiin seuran syyskisoihin näyttää vielä osalla porukasta riittävän virtaa. Ja tietysti virtaa tarvitaan myös syksyn talkoisiin, joissa on tarjolla kaiken kuntoisille sopivaa ja monenlaista tekemistä.
Tänä vuonna olemme saaneet kuulla poikkeuksellisen paljon jäsenistöämme koetelleita suru-uutisia. Tässä iässä jokainen niistä pysäyttää miettimään omaakin elämää. Vaikka epäilemättä golf auttaa pitämään yllä toimintakykyä, niin ikuisesti eläviä se ei meistä kuitenkaan tee. Esitän vielä tässä yhteisesti osanottoni kaikkien yhteisöstämme poistuneiden omaisille, läheisille ja ystäville.
Golfkausi sujui tänä kesänä talvella laaditun toimintasuunnitelman ja odotusten mukaisesti. Teimme kesäkuussa onnistuneen pelimatkan Lappajärvelle ja Pietarsaareen. Osallistujien mielestä tällaista matkailua kannattaa ehdottomasti jatkaa.
Viikkokilpailuihin teimme sääntömuutoksen, joka mahdollisti myös työikäisten seniorien osallistumisen osakilpailuihin ja keräämään pisteitä rankingiin. Kausimaksun maksaneiden määrä kasvoikin huimasti edelliseen kesään verrattuna. Myös rankingista muodostui äärimmäisen jännittävä ja se ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa. Voittaja, Risto Viippola, ei ollut vielä kertaakaan koko kesänä ollut kokonaiskilpailun kärjessä, mutta täydellisesti ajoitettu kuntohuippu siivitti hänet tämän kesä mestariksi. Iso käsi vielä Ristolle!
Seuraotteluita pelattiin suunnitellusti kaksi. Kokkolan seniorit tulivat linja-autolla hakemaan kiertopalkintoa, Pekka-patsasta, omakseen. Pelaajamme olivat toista mieltä ja niin patsaalle saatiin pysyvä paikka klubin muiden palkintojen joukossa. Toki se on ensikesänä käytävä hakemassa Kokkolasta, koska he eivät sitä hoksanneet jostakin syystä ottaa mukaansa Raaheen. Uusi, Kokkolan hankkima, kiertopalkinto on jo valmiina odottamassa seuraavien kesien kamppailuja.
Oulua vastaan olimme jo lähtökohtaisesti alakynnessä. Siellä vastassamme oli laadultaan iskukykyinen ja määrällisestikin nelinkertainen vastustaja. Joukkueemme yritti sitkeästi tehdä parhaansa. Varsinkin Risto Viippola, Else Konttila ja Ismo Jylkkä pelasivat samaan tahtiin oululaisten parhaiden kanssa, mutta koko joukkueena hävisimme silti selvästi. Ensi vuonna kotikentällä näytämme jälleen ne kuuluisat ”närhen munat”.
Omana mielipiteenäni pidän kautta kokonaisuutena onnistuneena ja näen siinä seuratoiminnan kannalta eteenpäin menoa. Harmaita pilviä näen siinä, että meitä 90-luvulla golfin aloittaneita pelaajia on jäljellä enää noin puolet kesän seniorikisoihin osallistuneista. Ikärakenteen nuorentuminen on tietysti hyvä asia, mutta olen ollut havaitsevinani sellaisen seikan, että uusi sukupolvi ei enää välttämättä pidä arvossa samanlaista seuratoimintaa, kuin mihin me konkarit olemme tottuneet. Arvot, tavat ja tarpeet ovat heillä ehkä yksilöllisemmät ja seuratyöhön se tuo haastetta. Löytyykö vielä henkilöitä, jotka kykenevät sitoutumaan tekemään työtä myös koko jäsenistön eteen? Tähän haasteeseen joudumme vastaamaan ei vain senioreiden vaan myös koko seuran osalta.
Senioritoimikunnan työ jatkuu ensi vuotta suunnitellen ja siihen jokainen seniori voi osallistua antamalla vinkkejä ja parannusehdotuksia esimerkiksi Whatsapp-ryhmän kautta. Varsinkin, jos yhteinen seuran pelimatka kiinnostaa, niin siitä voisimme jo nyt aloittaa keskustelun.
Hyvää loppusyksyä ja liikunnallista talvea kaikille!
Seppo Routaniemi