Tänään luin lehdestä suru-uutisen. Seuramme perustajajäseniin kuulunut Jorma Pekuri on poissa. Uskon, että hän on suurelta määrin se henkilö, jonka vaikutuksesta RTG:n toiminta 38 vuotta sitten käynnistyi. Eihän kukaan yksinään siihen pysty, mutta kuulemani mukaan Jorma oli alulle panijana ja sen aikainen ”tiimin” vetäjä.
Jorma oli syntynyt 1935 ja oli jo lähes 50-vuotias, kun tutustui Amerikan matkalla peliin nimeltä golf. Hän ihastui siihen välittömästi ja visionäärinä näki, että on mahdollista tuoda tuo peli myös Raaheen. Täällä tuskin monikaan oli edes kuullut saati sitten nähnyt tätä peliä pelattavan. Jorman puhelahjoille oli käyttöä, kun hän taivutteli mukaansa muita perustamaan seuraa ja sen tarvitsemaa golfkenttää. Maaperä ei siihen aikaan ollut Raahessa kovinkaan suopea niin herraskaisessa maineessa olevalle lajille.
Kokkolan Golfkerhosta löytyi tarvittavaa apua lyöntitekniikan opetteluun ja kun tuo pioneerijoukko oli alkeet oppinut, alkoivat he siirtää oppejaan muille kiinnostuneille. Syntyi lumipalloilmiö, jonka seurauksena nyt pelaamme Siikajoella tätä niin kiehtovaa peliä. Ilman Jorman ja muiden seuran perustajien palavaa innostusta ja uskoa omiin kykyihin se ei olisi ollut mahdollista.
Itse tutustuin Jormaan 1996, kun aloitin pelaamisen. Hän oli saarnamies, joka kyllästymättä jaksoi puhua golfin hienouksista kaikissa tilanteissa. Hän oli mukana monissa yhdistyksissä ja niissä syntyneitten kontaktien avulla hän pystyi kertomaan lukemattomille ihmisille golfista ja houkuttelemaan heitä mukaan.
Jorman kilpailuinnostus säilyi lähes koko golfuran ajan. Hän osallistui nuoremmille esimerkkiä näyttäen RTG:n lyöntipelimestaruuskilpailuihin vielä lähestyessään 80-v. rajapyykkiä. Terveyden heiketessä hän osti oman auton, jonka turvin peliura piteni vielä useita vuosia. Kun rautamailapeli ei enää tahtonut sujua, siirtyi Jorma käyttämään driveriä myös väylällä. Siinä hän kehittyi kadehdittavan taitavaksi ja sai aikaan sekä pitkiä että suoria lyöntejä melkein mistä paikasta tahansa.
Viimeisinä vuosina Jorman ryhmässä pelanneille tuli kuppiin menneen putin jälkeen tutuksi lausahdus: ”No bogi”. Ei Jorma isommin protestoinut, jos merkkari ei ollut tuloksesta samaa mieltä. Itse sain sellaisen mielikuvan, että hän ei enää niin tarkasti välittänyt laskea lyöntien määrää. Hän oli löytänyt itsestään golfarin, jolle pelaaminen ja mukana oleminen oli tärkeämpää kuin tulos. Sellainenkin on tässä hienossa lajissa mahdollista. Jorman rakkaus peliin ja lojaalius seuraa kohtaan säilyi koko hänen elämänsä ajan. Seuran hyväksi tehdyn työn johdosta hänelle on myönnetty RTG:n kunniajäsenyys ja ykkösväylä nimettiin Pekurin Kulmaksi. Muistakaamme häntä lämmöllä.
Seppo Routaniemi