Mies voi lähteä Siikajoelta, mutta Siikajoki ei lähde miehestä

Siikajoella paistaa aina aurinko. Se on totta. Kerran kuitenkin oli muka sadepilviä jonkun virallisen määritelmän mukaan, mutta klubilla kahvit hörpättyämme ja hetken asiaa tuumattuamme, todettiin auringon paistavan pilven takana.
Seuralle tyypilliseen, lämpimän yhteisölliseen tapaan, saatiin pilvet lähes katoamaan, tai ainakin siltä se tuntui!
Allekirjoittaneella toisaalta ei monia kahveja tullut viiden valmennusvuoden aikana rauhassa hörpättyä. Siitä kiitos kuuluu kaikille valmennuksessa käyneille ja aktiiviselle jäsenistölle, jotka pitivät pro:n kiireisenä.
Lähes poikkeuksetta kahvit olivat siis juoksukahvit takeawayna ja ne olivatkin aina lämpimänä hiukopalan kera! Tästä puolestaan kuuluu kiitos koko caddiemasterin ja ravintolan väelle, ja erityisesti ”Siikajoen Sielulle” Tuomas Ketolalle.

Pelatessa Siikajoella tuntuu ajoittain kuin omalla kentällä pelaisi. Kun ruuhka on pieni, niin kierros on suuri.
Kentän lay-out on hieno ja haastava. Muilla kentillä on tullut pelattua jostain syystä parempia tuloksia, mutta Siikis on vain pitänyt pintansa ja pelaajan pihdeissään.
Varsinkin takatiiltä kenttä vaatii monipuolista lyöntiarsenaalia ja haastaa kovasti, mutta reilusti. Se on kuin Terrieri, kokoaan ärhäkämpi!

Koirista puheen ollen, monellako suomalaisella golfseuralla riittää huumori järjestää viralliset koiran 10-vee synttärikisat? Siikajoella tämä on täysin luontaista toimintaa.
Tämän takana on urheiluhenkinen yhteisö ja kotoisampaa tunnelmaa golfkentällä saa hakea. Seuran osalta toimitaan ajoittain sopivasti pilke silmäkulmassa, mutta kuitenkin tosissaan ja ennenkaikkea jalat maassa.
Seuran pelaajamäärät ovatkin olleet viime vuosina mukavassa nousussa. Uusia pelaajia tuli hyvin lajin pariin ja tästä kotouttamisesta kiitos kuuluu paljolti kapteenistolle. Kiitos vuosista Merja, Hannu ja Virpi.

RTG:lle tuleva kausi on jokseenkin muutosten kausi. Vaihtoon menivät ainakin ravintoloitsija ja pro. Uudet tekijät tulivat edellisten tilalle ja toivotetaan onnea uusiin haasteisiin molemmille Jareille! Luojan kiitos kenttämestari ei sentään vaihtunut, sillä työpanos ja työnjälki on ollut kertakaikkiaan uskomatonta. Kiitos Pia!
Kävin pelaamassa viime kesänä aivan lokakuun lopussa ja siellä kyllä tuli koettua henkilökohtainen vuoden sykähdyttävin urheiluhetki: Griinit olivat mahtavassa kunnossa ja hoidettuna vielä juuri ennen talvihuoltoa. Se kentän kunto oli mestariteos!

Hienona uutena asiana mainittakoon myös Raahen uusi talviharjoittelupaikka, johon ihmiset ovat löytäneet ilmeisen hyvin. Tämä antaa mahdollisuuden muun muassa junioreille kehittää peliään talvella. Junnuohjaajat ovatkin tehneet hyvää työtä pitkäjänteisesti jo vuosia. Tästä tärkeimpänä osoituksena junioritoiminnan selkeä virkistyminen sekä Laatuseura-merkki, kilpailumenestystä unohtamatta. Kiitos tästä kuuluu mm. Saulille, Jarille, Elselle, Janille, Matille ja monille muille.
Ravintoketjun toisessa päässä Senioripuolella toiminta on ollut myös aina tasaisen aktiivista. Kiitos Seppo ja Tauno, muutamia mainitakseni ja useita unohtaakseni.

Siikajoki tarjosi valmennukseen täydellisen rauhan ja seuran tuki oli aina pyyteetöntä. Monta hyvää tuntia tuli pidettyä hienoissa harjoittelupuitteissa.
Mikäli käytännön asioissa oli palaverin paikkaa, niin Jupe oli aina valmiina vastaamaan huutoon.
Jos korvaamattomalle taustahahmolle laadittaisiin oppikirjamääritelmä, niin kyllä siihen Jupen kuva pitäisi liimata.

Jatkossa minut löytää entiseen malliin Virpiniemestä, lähempänä kotiani. Oulu-Siikajoki väliä tulikin ajeltua jokunen kerta männävuosina. Alkuun matka tuntui ehkä hieman pitkältä, mutta riittävillä toistoilla siitä muodostui lähes meditatiivinen kokemus. Vieläkin illalla silmät kiinni laittaessa näkee Lumijoen kauniin maalaismaiseman ja Tupoksen ABC:n ruokalistakin on palanut pysyvästi verkkokalvoille.

Paljon ehti tosiaan Siikajoessa vettä virrata viimeisen viiden vuoden aikana. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus näistä vuosista.
Jotenkin myös jäi sellainen haikea tunne, että työ jäi kesken. Kuulin, että jotkut olivat tehneet kentällä vielä muutamia bogeja loppukesästä, joten ihan lopulliseen tavoitteeseen en valmentajana päässyt.

Minulle kaikki golfkentät ovat aina olleet onnellisuuden paikkoja ja jokainen golfkentällä vietetty päivä on hyvin elettyä elämää.
Siikajoki on kuitenkin jotenkin erityisen onnellinen paikka. Jokainen siellä käynyt tietää kyllä mitä tarkoitan. Siikajoki on niille, jotka ymmärtävät sen.

J-P

Scroll to Top